Popan juoksut on vihdoinkin alkaneet. Onhan niitä jo tässä odoteltukin... Nyt sitten astuttamisen suhteen h-hetken odottelua ja toivotaan, että onnistuu ja tulee tiineeksi ja sitten että synnytys menee hyvin ja sitten että syntyy paljon narttuja ja sitten...

Huh, huh mihin sitä onkaan ryhtymässä?! Paljon vielä jännättävää ennenkuin pennut on ylipäätänsä maailmassa. Varmaan sitä jännää niin paljon enemmän kuin ei ole ennen tällaiseen ryhtynyt, mutta onneksi siskolla on kokemusta näistä pennuttamisista niin en ole yksin tän projektin kanssa. On jo aikamoinen pentukuume iskenyt päälle ja ei oo muuten mitään sikainfluenssa kuumetta (mut on rokotettu).

Sit jää Popan kanssa aksaaminenkin tauolle, miten mä sen kestän, aargh! No ehkä mulla on sitten monta pienen pientä syytä, mitkä pitävät ajatukseni muualla :-) .