Tuossa eräs päivä tällä viikolla soitti näitä hermoja raastavia puhelinmyyjiä. Tällä kertaa ei kaupiteltukaan lehtiä vaan omega kapseleita. Alku höpinöidensä jälkeen se sitten kysäisi minulta, että olethan muuten täysi-ikäinen... Joo kait mä oon ku oon 30 . Kaupustelija oli ihan ihmeissään, että sun äänes kuulostaa vaan niin nuorelta ja paniikissa hän perään että ethän vaan loukkaantunut. Juu TOD en. Harvemmin sitä on enään viime aikoina kukaan luullut mua alaikäiseksi . Mutta kapselit jäi kuitenkin ostamatta vaikka, kuin kovasti kauppoja yritti tehdä...

Lari halusi tänään mennä pihalle leikkimään, kun ei kuulema ollut muutakaan tekemistä. En juurikaan vielä ole antanut sen yksikseen olla leikkimässä pihalla, kun iso tie menee vieressä ja lampi taka metikössä. Nyt sitten ajattelin, että päästetään se itsekseen ja luotetaan poikaan kun en itsekään kokkailun keskeltä ihan pian olisi päässyt ulos. Lari pyysi Poppaa kaverikseen, no se on ihan ok, kun luotan Poppaan että se ei mee tiellekään vaikka siellä koira menisi. Ja pysyy siis pihalla - ihana koira! No sittenhän Lari ajatteli, että hän voisi ottaa myös Ruutin kaverikseen - no ei oikein onnistu sehän haahuilisi metiköt ja tiet läpi samoten Tahvo! No Laripa keksi sitten, että Intohan voisi tulla myös kun se on ainakin rauhallinen. No ei oikein sekään onnistu ku sekin lähtisi ainakin naapurin pihalle. Joten sai tyytyä pelkän Popan seuraan ja ikkunasta seuraillessani niillä näytti olevan erittäin hauskaa yhdessä. Poppa seuraili Laria kuin hai laivaa, monet ajattelee että koirista on vain vaivaa ja työtä, mutta kyllä näin ne myös helpottavat paljolti arkielämää.