SUOKNUUTIN KOULUTUS
Lauantaina iltapäivästä olinkin jo siinä kunnossa, että lähdin Lägin hallille Jaakko Suoknuutin koulutukseen. Hyvät treenit oli ja kummasti jaksoin juoksennella Popan kanssa radalla puolikuntoisena. Itseasiassa jaksoin tosi hyvin :-). Jaakko oli suunnitellut 34 esteen mittaisen radan ja tutustuin 27 asti, kun en ole ikinä varmaan 20 estettä pidemmälle Jaakon radoilla päässyt. Yllätys yllätys, tällä kertaa mentiinkin puhtain paperein koko se 27 estettä ja sitten oli pakko lopettaa ja todeta, etten ole pidemmälle opetellut... Kaikista kohdista se ei ollut riittävän sujuvaa eli hiottavaa siis riitti.

Treenattiin sylivekkiä ja nenästävetoa, siten että otin koiran hypyn yli nenästä kiinni vetäen. Tuo jälkimmäinen ei meiltä vielä oikein onnannut, kun Poppa ei tule muutenkaan kovin hyvin käteeni kiinni. Mutta täytyy tuota treenata. Selvisipä sitten vihdoin se ihmisnuolikin eli nyt tiedän miten se tehdään. Sitten valittelin Jaakolle ettemme hallitse kovin hyvin takaaleikkauksia, minkä takia teinkin yhteen kohtaan valssin ennemmin. Ja se valssin tekeminen tuossa kohtaa aiheutti hiukan valumista putkea kohden, joten kokeilimme sitten takaaleikkausta ja kyllähän se sujui, kun vaan maltoin siinä itse toimia oikein. Ja kommenttina oli, että kyllä Poppa ainakin osaa takaaleikkaukset, jos se tuossa vaikeassakin kohdassa osasi lukea mihin mennään, kunhan vain tämä ohjaaja osaa toimia oikein :-). Eli taas voi katsoa peiliin... Jaakko lopuksi vielä hämmästeli sitä ettei meillä ole vielä nollat kasassa. Olemme kuulemma arvokisoihin ihan valmista kauraa...

JA NE PENKIN ALLE MENNEET KISAT
Ja sitten sunnuntai taas antoi sellaista makua kisoissa, ettemme ole todellakaan valmista kauraa arvokisoihin. Sillä menipä kyllä niin penkin alle, että huh huh. Purinalla oli siis kolme starttia kolmosille ja maksien osalta meni aika yö-kisoiksi. Viimeinen kisaaja lopetti viimeisen lähdön n. klo.22.50. Itse oli kyllä hieman hämmästynyt, että niinkös paljon se kello jo onkin.

Popan tulokset kisoista siis ei päätä huimaavia eli hyl, hyl ja 10. Viimeinen rata sentään kulki jo ihan kivasti. Tuolta radalta tuli yksi rima alas (käskytys riman päällä) ja typerä putken ohi juoksu. Aika olisi ollut ihan kiva ilman tuota putken ohi juoksua, että siten pientä tyytyväisyyttä edes voi tuosta viimeisestä radasta kokea.

Mutta ne kaksi ekaa oli jo rataantutustuessa sellaisia "ei mun makuun". Ekalla radalla sentään selvittiin vaikeista kohdista kunnialla läpi (siis sellaisista paikoista, missä suurin osa eli varmaan 90% hyllyn tehneistä teki hyllyn). Eka rata olikin aika vaikea, sen kertonee tulokset sillä olisiko lopulta ollut n.10 0-tulosta sadan startanneen koirakon joukossa.

Ekalla ja tokalla radalla Popalla tuli ihmeellisiä kääntymisiä aivan vastakkaiseen suuntaan mihin oli tarkoitus kääntyä vaikka en ollut noissa kohdissa edes tekemässä takaaleikkauksia. Ne oli jotenkin eriskummallisia. Kävikö koira vain niin kuumana, että haki koko ajan vaan omia esteitään vai mikä oli...

No voisi kuvitella, että tulevan lauantain kisoissa ei ole kuin suunta ylöspäin ;-). Tai sitten vielä syvemmälle...