Käskytys oli tänään vähän hakusessa eritoten välistävedoissa. Niitäpä sitten tuli hinkattua siten, että vihdoin sain taottua päähäni sen, että jätän niissä pois turhat "tässä" käskyt ja ajoitain oikein ennakoivan käskyn "po" juuri ennen Popan hyppäämistä. Johan se tässä sana jäi pois, kun olisin kuulemma joutunut maksamaan jokaisesta tässä sanasta radalla euron ekstraa :-).  Jaakko oli siis meitä taasen treenauttamassa lägin hallilla.
Toinen mikä mikä mulla herkästi mättää on se että lähen liikaa Popan liikkeen mukaan liikkumaan, mikä siis saa sitä juuri valumaan. Ja sitten vielä se, että mun pitäisi muistaa välillä sitä sivuetäisyyttä pitää Poppaan, se meinaan kestää sen ja se myös on suureksi eduksi tietyissä tilanteissa.

Meni meillä sentään jotain hyvinkin. Sylivekki toimi kuulemma mielettömän hyvin, Popan käännös oli kuulemma sairaan tiukka. Takaaleikkaukset tosi hyviä (aika yllättävää meiltä) - ollaan sentään jossain kehitytty. Putken umpikulma ei tuota Popalle ongelmia. Leijeröinti (eli se että esteitä jää ohjaajan ja koiran väliin) sopii meille ihan ongelmitta, jos vaan tilanne on sille suotuisa. Ja yritettiin me oppia jotain uuttakin, eli sylivalssia.

Joku ihmeen paha karma näissä Jaakon treeneissä meitä kohtaan on, kun joka ikinen kerta kun Jaakko on ollut lägiläisiä kouluttamassa niin mä olen silloin aina sairastellut. Viime kerralla olin juuri edellisenä päivänä ollut vatsataudissa ja nyt olin taas torstain ja perjantain kuumeessa... Ja viime vuonnakin olin muistaakseni juuri Jaakon koulutuksen aikaan kipeänä... Käsittämätöntä ;-).