Lauantaina oli Ruutilla näyttely Lahdessa. Ruuti oli nyt toista kertaa junnu luokassa näyttelyssä. Ruuti sai tällä kertaa Italialaiselta tuomarilta EH:n. Narttuja oli neljä ja niistä kukaan ei saanut EH:ta parempaa eli narttujen serti jäi jakamatta. Uroksia oli kaksi ja siinä voiton vei Sulo, joka on Ruutin emän puolelta sukua Ruutillekin, Majaniemen kasvatteja siis.Sulo sai kolmannen sertinsä eli nyt enään koetuloksia vailla MVA.

Ruutin arvostelu oli siis kirjoitettu myös italiaksi ja käänöspalvelussa oli vasta myöhemmin italian tulkki paikalla, joten kysäisimme nopeasti kehäsihteeriltä suomennoksen koirien arvostelun välissä. Tässä se mitä jäi mieleen, kun en ehtinyt kirjoittaa ylös. Feminiininen. Mittasuhteet hyvät. Kauniit silmät, kuono hieman liian pitkä. Hyvät käpälät ja hyvä karvapeite. Luusto ok. Etuliikkeet ei ihan ideaaliset. Kehästä poistuessamme tuomari sanoi: too young, needs time eli täytynnee varmaan antaa tytölle vähän aikaa kasvaa ja täytyy sitten loppukesästä katsoa vielä jotain näyttelyä Ruutille. Ruuti onneksi liikkui ihan kivasti kehässä (lukuunottamatta muutamaa hypähdystä) ja jaksoi seisoakin ihan kivasti. Hampaiden näyttäminen ja muu tutkiminenkin onnistui kivasti.




Illalla oli vielä Popan agility treenit hallilla. Kouluttajana oli taas Jaakko Suoknuuti. Tällä kertaa rata oli Risto Ojanperän radoista yhdistelmä, sillä Ojanperä on tuomaroimassa agilityn SM-kisoissa kesäkuussa.Oli kyllä jälleen kerran toosi hyvät treenit ja erittäin kannustavat samalla. Radalla tuli sitten hiottua pakkovalssia vielä paremmaksi, sivuetäisyyttä kokeiltiin (toimii ;-) ) ja tiukkojen hyppypätkien viemistä pelkällä ohjauksella eli mun piti olla ihan hiljaa. Toi hiljaa oleminen olikin tosi hyvä, silloin jäi turhat "täällä", "tässä" käskyt pois, jolloin ei rimatkaan tippuneet niistä alas. Ja kun on itse hiljaa niin pystyy keskittymään ihan täysin vain siihen olennaiseen eli ohjaamiseen.

SUNNUNTAI:
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa vielä agilitykisat Riihimäellä. Ritva Herralan kaksi rataa agility- ja hyppyrata. Koiria oli yllättävän vähän vain 24 maksia. Mutta tietenkin silloin kun on vähän koiria niin ei mene ihan putkeen. Mulla taisi olla vähän pienoista väsymystä havaittavissa, kun oli koko viikonlopun sykkinyt näyttelyistä treeneihin ajellut autolla vielä ympäri etelä-suomea, kun lapsetkin piti viedä hoitoon Vantaalle. No seli seli ;-). Ekalta radalta tulos 15 ja tokalta hyl. Olisi olleet kyllä ihan kivoja ratoja ja puhtaasti suoritettavissa olevia ratojakin, mutta ei niin ei. Kyllä oli päivän päätteeksi herne aika syvällä nenässä...