Poppa pääsi kisaamaan vaikkei tästä valaasta enään ole sitä vähään aikaan kuskaamaan, sillä siskoni Tiina ohjasti sitä eilen Purinalla kolme starttia. Tiina ei ollut sen enempää ehtinyt treenata Popalla, kuin kerran kisasi meidän seuran epiksissä. Eli ei ollut kuin pieni tuntuma siihen miten koira kulkee radalla. Ja Poppa on kuitenkin aikatavalla erilainen kuin Tiinan oma koira.

Oli kyllä hurjan jännittävää vain katsella sivusta Popan menoa, syke taisi olla välillä aika korkealla rataa seuratessa. Mutta siis hyvinhän niillä meni, vaikkei huippusuoritusta tällä kertaa onnistuneetkaan tekemään. Kyllä Popastakin huomaa, että teknisesti vaikeat radat on sille vielä nuoruuden kokemattomuutta vaikeita suorittaa. Ja viimeisellä radalla taisi olla koira jo henkisesti väsynyt pitkään kisapäivään, kun tuli aika hulluja virheitä. Mutta tammikuussa sitten varmaan samalla parivaljakolla uutta yritystä kehiin.