Päivä alkoi heti niin epäonnisesti kuin voi ja jatkuikin samaan malliin loppuun asti. Lari oli siis viety jo edellisiltana hoitoon mummolaan, kun se pääsisi sunnuntai aamusta korkeasaareen mummin ja vaarin kanssa. Tomi lähti Ruutin kanssa aamusta Kärkölään fasaani tilalle koulutukseen yhden toisen bretoni kaverin kanssa. Ja mä lähdin sitten vähän Tomin perään kohti Turkua agi-kisoihin Popan kanssa. Mutta kuinkas ollakkaan siinä vähän jo kiireessä lähdin liikenteeseen, laukku olalle ja koira ja koiran remmi mukaan ja ulos ovesta - pam ja ei helvetti avaimetkin olisi ihan kiva olla mukana... Siis auton- ja kotiavaimet molemmat sisällä lukkojen takana. Turkuun on kuitenkin aikas pitkä matka kävellä. Tarkastin kaikki muut ovet, jos vaikka olisi unohtunut joku tsäkällä auki, mutta ei. No äkkiä soitto Tomille, että miten pitkällä jo on jos voisi tuoda mulle vielä avaimet... No sehän olisi myöhästynyt sitten tosi pahasti treffipaikalta, jos olisi kääntynyt tuomaan mulle avaimia. Tomi keksi sitten soittaa äitilleen, jos pystyis tuomaan mulle niiden toisen auton, jotta pääsisin sinne Turkuun asti edes. No anoppihan se kohta kurvasi sitten pihaan ja sain auton käyttööni. Mutta kello näyttikin sitten jo aika paljon kun olin heittänyt anopin kotiin ja päässyt liikkeelle kohti Turkua.

Matkalla kävin vielä tankkaamassa autoa ja ajoinpa sitten yhden liittymän ohikin... Tuloksena vartin myöhässä kisapaikalla ja kun astuin autosta ulos kuulin, että rataantutustuminen alkaa. No äkkiä juoksin radalle ja ehdin rataantutustumiseen. Sen jälkeen oli kyllä vielä toisen puoliskon rataantutustuminen, mutta sitten pääsin ilmoittamaan Poppaa kisaan ja valmistautumaan suoritukseen.

Siellä oli siis tänään vuorossa kolmosille kolme rataa, kaksi perusrataa ja yksi hyppäri. Sunnuntain saldo Popalle oli vitonen, hyl ja hyl. Ja ohjaaja jatkoi aamuista kämmäilyään voisi ehkä sanoa, että joka radalla. Välillä oli sellainen olo että voisi hakata omaa päätään puuhun ja lujaa... Itse kykenin sentään kaikki kolme rataa juoksemaan ilman kipu tuntemuksia, jotta ehkä sitä vielä muutamia kisoja tälle vuodelle kykenee kisaamaan. Mutta illalla kotiin saavuttua kiteytin päivän Tomille siten, että paska reissu mutta tulipa tehtyä.

Popan siskopuoli Fly sentäs sai viimeisen radan onnistumaan ja sai hyppäriltä nollan ja sijoitus oli jotain viidennen kieppeillä noin 60 koiran joukossa.