Perjantaina lähdettiin Tomin töiden jälkeen ajelemaan Kiuruveden suuntaan. Matkalla ensin heitettiin Into hoitoon mun vanhemmille, sitten olikin vielä reilut viisi tuntia ajamista perille. Perillähän me oltiinkin sitten vihdoin ja viimein puoliltaöin ja suoraan mökkiin vaan nukkumaan. Larillahan tuo matka taisi mennä kaikista sutjakkaammin kun sai nukkua lähes koko matkan...

Kiuruvedellä oli siis Ruutille taikka Tomille koulutusta kasvattajan järjestämänä. Oli maasto koulutusta sekä toko/näyttely koulutusta. Ruuti vielä sen verran pentunen, ettei sillä voinut paljoa tehdä/treenata, joten suurimmat opit taisi saada itse isäntä. Nyt tietää ainakin miten sitä maastokoulutusta sitten aloitellaan. Yksikseen metsään sitä pitäisi jo alkaa viemään, jotta metsän pelko häviää ja siitä sitten etiäpäin...

Ruutin pentueesta siellä oli kaikki paitsi yksi ;-). Ruuti oli kaikista pienin ja hoikin, elikkä toteamus että voisi olla hivenen tanakammassa kunnossa - lisää ruokaa vaan kaverille! Mutta muutama uros taisi olla hieman liiankin tanakassa kunnossa... Hurja meno nuilla ipanoilla oli päällä keskenään kun mennä painattivat pitkin pihamaita. Eli oli tosi hankala ottaa tai saada onnistumaan kuvia nuista kavereista. Yhteiskuva pennuista piti ottaa, mutta kun sitä ei otettu silloin heti niin sitten osa olikin ehtinyt livahtaa jo kotia...


Tässä Ruutin sisko Tyyne.


Ja tässä tosi selkeä kuva Ruutista ja Torstista.

Me oltiin Popan kanssa sitten lauantaina Oulussa kisaamassa agilitykisoissa. Siellä oli Minna Väyrynen tuomarina ja ykkösille oli agility- ja hyppyrata. Matkalla kisoihin sain tiedon, että mummini oli edellisenä yönä nukkunut pois :-( , joten tunnelmat ei ollut kovin kohdallaan lähteä kisaamaan. Taisi ekalla radalla ajatukset ollakin jossain muualla, tuloksena agility radalta hyl ja aatoksena sen jälkeen olikin, että pitäisikö lähteä jo takaisin Kiuruvedelle. Mutta jäin kuin jäinkin sitten vielä toiselle radalle ja kyllä taisi kannattaa, kun siltä radalta napsahti se viimeinen nousu nolla ja luokkavoitto eli seuraaviin kisoihin sitten kakkosiin, hui ;-). Maaliin tullessa en ollut varma että oliko tulos vitonen vai nolla, kun olin kuulevinani, että Popan jalat olisi yhdellä hypyllä vähän kolahtanut rimaan, mutta se rima ei sitten ollutkaan nähtävästi tippunut. Tuloslistaa katsoessani tosissaan kyllä yllätyin, että se olikin nolla. Muuten se hyppyrata oli oikea juoksurata,  radalla oli kaksi putkea suorana joita mentiin sitten kaiken kaikkiaan neljään kertaan ja lopussa vielä hillitön loppusuora, onneksi Poppa irtosi tosi hyvin...

Sunnuntaina sitten pidin aamusta näille Ruutin pennuille pientä toko koulutusta ja sen jälkeen ne ipanat lähti metsään maasto treeneihin. Lari nukahti matkalla autoon, joten mä jäin odottelemaan laavulle sen heräämistä Popan kanssa. Kun Lari heräsi niin siinä se aika sitten menikin evästellessä laavulla, makkaraa paistaessa ja nuotiota ylläpitäessä muille maastosta tuleville. Mukava reissu ja mukavaa porukkaa oli paikalla.


Mun nuotiokoira...