Oltiin kaksipäiväisellä paimennuskurssilla Oulun Tupoksessa Minna Jokisaaren luona. Lauantaina aloitettiin pyöröhäkissä treeniä ja iltapäivällä oltiin talvitarhassa. Talvitarhassa otettiin poispäin kuljetusta sekä hakukaarta. Poispäin kuljetus onnistui Popalla ihan kivasti, sitä täytyi vain kovasti rauhoitella ettei vauhti kiihtyisi liiaksi. Talvitarhassa Poppa oli siis ihan vapaana. Hakukaari on Popalla liian tiukka, siihen tiukkuuteenhan pystyisi itse vaikuttamaan omalla liikkeellä, mutta se on vaikeaa. On vaikeaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja samalla lukea sekä koiraa että lampaita. Tää on paljon haasteellisemapaa kuin agility. Eka koira on varmasti tässä lajissa myös se harjoituskoira ja toisesta koirasta voi sitten ehkä tullakin jo jotain.


Pyöröhäkkitreeniä.



No sunnuntaina sitten aloitettiin aamusta talvitarhassa hakukaarella ja tasapainon hakemisella. Lauantaina hakukaaren jälkeen sain Popan jäämään tasapainoon helposti maahan käskyllä, mutta sunnuntaina koira oli kuin ei olisi ikinä kuullutkaan maahan käskyä ; ). Tasapainoa Poppa ei oikein ihan luontaisesti hae ainakaan vielä toivotaan että se sieltä vielä tulee, sillä se on aika tärkeä osa paimentamista. Sunnuntaina emme enää iltapäivän harkkoihin ehtineet jäämään kun piti lähteä jo hakemaan pentusta Kiuruvedeltä.


Hakukaarelle lähettäminen.


Tässä itseasiassa todiste siitä että kyllä se Poppa ajoittain pysyi tasapainossa ja onnistui siten myös kuljettaa kohti ohjaajaa.

Ja sitten Poppa pääsikin rankan urakan päätteeksi autoon lepäämään ja lähdettiin ajelemaan kohti Kiuruvettä (kahden tunnin ajomatka). Siellä olikin vielä neljä pentua jäljellä, meidän Ruuti ja sitten kolme veljestä. Ruuti on väritykseltään punavalkoinen ja kovasti tuntui olevan tytössä vauhtia. Kotimatka sujui ihan kivasti, kunhan ensin rauhoittui nukkumaan Tomin syliin. Taisi tyttö ollakin jo vähän väsy kun oli paininut veljiensä kanssa niin kovin ulkona. Lähes koko matkan Ruuti sitten nukkuikin. Mäntsälässä sitten pysähdyttiin hakemaan Lari mukaan ja Tiina näki samalla Ruutia. Lari oli mummolassa viikonlopun ettei tarvinnut auton kyydissä viikonloppua viettää. Lari saikin samalla viettää viikonlopun myös serkkujen kanssa. Ja kyllä niillä oli ollut kuulemma hauskaa. Ei tainnut olla äitiä lainkaan ikävä. Ruuti oli siellä Mäntsälässä tosi reipas lähti heti tyttöjen (Kian ja Tuuan) syliin ja tutkimaan sisälle paikkoja. Kotona sitten vihdoin pääsi Ruuti asettumaan taloksi ja taas mentiin ilman huolen häivää (ja Poppa perässä).

Tässä tän aamusia kuvia. Ei kovin hyviä kun Ruuti on liikkeessä koko ajan niin vaikea napsasta kuvaa. Lari oli Ruutin mielestä tosi kiva, mitä lujempaa ääntä se piti niin sen riehakkaammaksi se meni.