Lähdettiin tänään ulkoilemaan koirien sekä Larin kera Palojärven metsätien päähän virkistysalueen metsäpolulle. Nalle vanhus ukkeli jäi siis kotiin kun ei se jaksa enään pitkiä lenkkejä mukana tallustaa. Nalle sai tallustella pihamaalla oman aikansa ennen kuin lähdettiin. Lari pääsi isin selkään kantorepussa, kun ei metässä oikein pulkkailua varten ollut tarpeeksi lunta. Tulipahan Tomille kunnon treeni kun oli n.12kg painoa selässä. Into ja Poppa sai mennä touhottaa vapaana, mutta Tahvo pidettiin tällä kertaa remmissä jotta ei tarvii koko loppu päivää viettää metässä odottelemassa yhtä koiraa takaisin tulevaksi ;). 

Se polku meni siis sitten ihan Palojärven rantaa myöten ja Intohan sinne järven jäälle painatteli heti jolkottelemaan joittenkin hyvien hajujen perässä, mutta äkkiä se koira tajusi sieltä pois tulla kun alkoi jäät räsähtelemään alla. Sitten se järvi muuttuikin joeksi ja koskeksi (Palokoski) ja siinä koskessa oli hurjat kuohut ja virtaus. Juuri ennen tuota koskea Poppa taisikin osittain heittää jo talviturkkinsa. Rannalla oli ihan vähän jäätä ja sen jälkeen oli täysin sulaa, kun siinä kohin oli jo jonkin verran virtausta. No Poppa jotain taiteli siinä reunalla ja yhtäkkiä sen takapää olikin vedessä, mutta sukkelana tyttönähän se sai itsensä heti heivautettua itsensä ylös.

Loppujen lopuksi todettiinkin olevamme poissa reitiltä. Toisella puolellamme oli koski ja toisella puolella jyrkkä kallionrinne. No tiedettiin kyllä, että kun päästäisiin kallion päälle niin sieltä ne polkumerkit taas löytyisi. Mutta Tomi ei jostain syystä suostunut ihan heti tuohon "kalliokiipeilyyn" Larin kanssa. Joten piti sitten kiertää tuota kalliota, jotta löytyisi sopivan loiva kiipeämispaikka. No kallion päältähän tuo polku taas löytyi, mutta sitten Lari ei jaksanut enään istuskella rinkassa, joten loppumatkan mä sitten kanniskelin poitsua sylissä, ei onneks ollu enään pitkälti matkaa autolle...