Tehtiin perheen kanssa kesälomareissu Ruotsiin ja siinä samalla kisasin Popan kanssa muutaman startin ( ihan vaan muutama eli 8 starttia). Heti seuraavana päivänä, kun oltiin saavuttu Ruotsiin, niin mentiin Smedjebackeniin jossa olikin sitten vähän isommat kisat mitä olin ajatellut. Eli kisat olivat nimeltään Berglacksveckan 2010 ja luvassa kolmosille oli 2 starttia kolmena peräkkäisenä päivänä.

Jokaisessa maksi 3-luokan startissa oli 120-150 koiraa. No meillä oli nollaprosentti ihan kohdillaan eli 6 startista saimme 4 nollatulosta. Ei voinut kuin olla tyytyväinen. Harmi ettemme tuolta vielä saaneet Popan sertiä, kun parhaimmaksi sijoitukseksi jäi 7. Suomalaisia oli muitakin kuin vain me ja Anja taisi saada Praylle myös sertin.Norjalaisia näytti myös olevan paikalla jonkin verran. Ruutikin pääsi kahdessa startissa aksaamaan. Mutta molemmat hyllytettiin. Eka hyppis rata oli kyllä hyvänlaista menoa Ruutilta, vaikka en meinannut lähdöstä saada koko koiraa mukaani, kun oli niin hyviä hajuja ;-).

Kisoissa Ruotsalaisista suurin osa tuntui olevan asuntoauto/asuntovaunu porukkaa. Päiväteltat oli lähes kiinni radoissa radan reunoilla. Muutenkin kisaaminen Ruotsissa oli hieman erilaista. Kisakirjeessä oli vain ilmoitettu päivän alkamisaika eli milloin ensimmäinen startti alkaa ja lisäksi oli tiedossa kunkin luokan osallistuja koko. Eli ei mitään tarkkoja aikatauluja, milloin mikäkin luokka alkaa. Paikan päällä ilmoittautuminen hoitui siten, että taululta missä oli lähtölistat, vedettiin yliviivaustussilla oma nimi yli. Rataantutustumiset oli kolmessa erässä ja joka erän jälkeen sen erän koirat kisasivat radan läpi ennenkuin seuraava erä tuli tutustumaan. Ennen radalle menoa piti ohjaajan ilmoittaa sisäänheittäjälle numeronsa, että hän tietää kilpailijan olevan paikalla. Sisäänheittäjällä oli fläppitaulu, missä oli kaikkien kisaavien numerot ja siitä hän ympyröi numeron, kun oli ilmoittanut olevansa paikalla. Kun koirakko oli käynyt radalla, sisäänheittäjä ruksi numeron yli. Lisäksi oli myös kuulutus. Kilpailukirjojakaan ei jätetty ennen kisaa, vaan vasta sitten jos oli tullut sellainen tulos mikä merkataan kirjaan. Palkintoja sai 15% osallistujista ja palkinnot jaettiin voittajasta eteenpäin siten, että sai itse valita palkinnoista sen minkä haluaa, mutta palkinnot oli aika surkeita. Me päästiin Popan kanssa palkinnoille joka kerta nollalla. Tosin eipä kisamaksukaan ole läheskään yhtä suuri kuin meillä (5-6€).

Popan muutama rata tuli otettua videolle. Laitan ne tänne kunhan ehdin.

Kolmen päivän kisaamisen jälkeen suunnattiin Norköpingiin ja tähtäimessä oli viettää kaksi päivää Kolmårdenissa. Ekana päivänä oli pientä saden tihutusta, mutta eipä se haitannut, sillä eläimet taisivat olla vaan paremmin liikkeellä kuin kovalla helteellä.

 

 

Lasten suosikit oli ehdottomasti safari ja Bamse World sekä delfinaarion esitys niin ja tietenkin se delfiini vuoristorata, johon Moonakin pääsi ;-).

Yksi päivä ehdittiin sitten viettää vielä uiden ja Norrköpingiin tutustuen mökiltä käsin. Tomi nimesi mökin kummitus mökiksi. Ja jo ekana iltana löysinkin kaapista pari printtiä missä oli kirjoiteltu muistelmoa mökissä vuosina yksi ja kaksi tapahtuneesta isännän murhasta. Ei meinattu ekana yönä saatu nukuttuakaan kun ajateltiin että isäntä kohta ilmestyy aaveena paikalle ;-). Mökki oli siis aika lähellä kaupunkia mutta metsän keskellä, tosin isompi autotie ja junarata meni aika lähellä. Mökki oli kyllä aivan ihana, eikä niitä aaveitakaan näkynyt ;-). Lapsetkin viihtyi siellä niin hyvin kun mökissä oli leluja lapsille ja piha oli iso. Ja koirien kanssa oli mitä helpointa tuolla elellä, kun pystyi päästämään suoraan ovesta pihalle.

 

Ja viereisen puron varresta löytyi ihana polku isojen tammien keskeltä siellä oli hyvä lenkittää koirat.

Vikana päivänä sitten aamusta uiskenneltiin ja illaksi mentiin Knivstan iltakisoihin, joissa makseissa oli n.50 koiraa. Hyppiksellä mentiin sitten tiputtamaan kakkosrima, muuten aivan sairaan hyvä rata (radat oli Nalle Janssonin) eli ei ruotsin hyppyvalio arvoa tuliaisina. Agilityradalla saimme rypistettyä nollan, mutta ei tosiaankaan hyvä sellainen. Näin itse muutaman nopean ja sujuvan nollan ja olinkin sen vuoksi aivan varma ettemme tuolla suorituksella saa sertiä Popalle, mutta kas kummaa aika riitti kuin riittkin neljänteen sijaan ja sertiin eli Popasta tuli sitä myöten S AVA.

Seuraavana aamuna aikaseen jo ennen kukonlaulua olikin sitten aika suunnata laivalle ja kotiin. Tullessa oli ihana helle ilma, mutta takaisinpäin saikin katsoa laivan ikkunoista hurjaa myrskyä. Niin Laava matkasi matkassa mukana turistina:-)