No nyt on sitten ne jännittämäni ekat startit kolmosissa startattu ja ihan suht tyytyväinen olen. Lauantaina oltiin Kirkkonummella kisaamassa. Kolmosissa oli 40 koiraa ja me jouduttiin lähtee ekana kun oltiin luokkavaihtajia. Mä niin inhoan ekana radalle lähtemistä :-(. No ei alkanut kauhian hyvin tuo rata kun eka rima tuli alas, taisin jättää koiran liian lähelle istumaan tai sitten Poppa sähläili itse jotain, täytyisi kattoo videolta mitä siinä tapahtui... Mutta muita virheitä sitten ei tullutkaan radalta. Pientä turhaa varmistelua oli kyllä mun ohjauksessa, olisi vaan pitänyt antaa mennä ja luottaa koiraan. Rata oli sellainen tyypillinen Ritva Herralan rata eli ihan mukava, milelestäni ei liian hankala, mutta kyllä siinä vaan silti tuli makseissa tosi paljon hyllyjä. Tuo meidän vitonen oli toiseksi nopein vitonen eli tulimme neljänsiksi koko kisassa. Kisassa tuli siis vaan kaksi nollaa...

Noh sitten sunnuntaina startattiin Jau:n kisoissa Nummisissa. Siellä tuomarina oli Katariina Virkkala ja rata oli kyllä teknisesti paljon vaikeampi kuin lauantainen rata. Tältä radalta sitten tuloksena olikin hylly. Se hylly tuli kyllä sellaisessa kohdassa mitä en rataan tutustuessa pitänyt mitenkkän vaarallisena hylly paikkana. Oma ohjaus oli täysin myöhässä kepeille viennissä ja Poppa sinkosi mun ohi ja keppien ohi hypylle. No jatkettiin rata kuitenkin loppuun ja seuraava hankala paikka (puomi ja putki ihan vierekkäin) onnistui hyvin, sitten Poppa juoksi vielä yhden hypyn ohi ja lopussa oli vielä sarjaeste, jota ei olla treenattu. Videolta pitäisi tarkistaa, että tippuiko se vika rima vai ei, kun en ole itse enään varma miten siinä kävi. Lopputulemana radalla oli tosi hyviä kohtia tosi vaikeissa paikoissa, mutta mutta treeniä vaan silti lisää jotta koko vaikea rata menisi läpi... ja puhtaasti... ;-)

Kun kerran oltiin Mäntsälän suunnilla niin käytiin kisojen jälkeen siskoni Tiinan luona. Lari pääsi serkku tyttöjen kanssa riehumaan ja samalla nähtiin jo toista kertaa Vekin kahdeksan pentua. Pennut oli nyt jo viisi viikkoisia. Nehän vipelsivät jo ovella vastaan hirmusta kyytiä. Ja aikamoista ärinä purina leikkimistä/painimista toistensa kanssa niillä jo oli. Näyttivät jotenkin tosi reippaan kokoisilta pentu palleroilta. Lari oli ihan innoissaan pennuista ja olisi ollut ottamassa mukaankin pentua. Olihan ne tosi ihania pentuja, mutta Ruuti on kyllä nyt vähäksi aikaa vienyt pentu kuumeen tuonnemmaksi ;-).